ERJ:n alaiset tarinakilpailut 09.02.2019
- Vastuuhenkilö Amy VRL-10961
- Järjestävä talli Harmony Sporthorses
- Viimeinen ilmoittautumispäivä 06.02.2019
- Järjestävä talli Harmony Sporthorses
- Viimeinen ilmoittautumispäivä 06.02.2019
Rajoitukset
- Luokkiin otetaan yhteensä 30 osallistujaa.
- Yhdeltä osallistujalta max. 3 hevosta/luokka.
- Yksi hevonen voi osallistua max. kahteen luokkaan.
- Yksi hevonen voi osallistua yhteen luokkaan vain kerran.
- VRL-tunnus pakollinen, seuraan kuuluminen ja VH-tunnus vapaaehtoisia.
- Kilpailut tuomaroidaan tarinoiden perusteella, tuomarina Amy.
- Luokkiin otetaan yhteensä 30 osallistujaa.
- Yhdeltä osallistujalta max. 3 hevosta/luokka.
- Yksi hevonen voi osallistua max. kahteen luokkaan.
- Yksi hevonen voi osallistua yhteen luokkaan vain kerran.
- VRL-tunnus pakollinen, seuraan kuuluminen ja VH-tunnus vapaaehtoisia.
- Kilpailut tuomaroidaan tarinoiden perusteella, tuomarina Amy.
Osallistuminen
Osallistumiset sähköpostiin [email protected] otsikolla Kasvattajapäivät muodossa
ERJ tarina
Luokka (rv)
Ratsastajan nimi (VRL-tunnus) - Hevosen nimi VH-tunnus
tarina
HUOM! Voit osallistua samassa viestissä vaikka kaikkiin viikonlopun tapahtumiin!
Osallistumiset sähköpostiin [email protected] otsikolla Kasvattajapäivät muodossa
ERJ tarina
Luokka (rv)
Ratsastajan nimi (VRL-tunnus) - Hevosen nimi VH-tunnus
tarina
HUOM! Voit osallistua samassa viestissä vaikka kaikkiin viikonlopun tapahtumiin!
Luokat
1. 60cm 01/30
2. 90cm 01/30
3. 120cm 02/30
4. 140cm 00/30
5. 160cm 00/30
1. 60cm 01/30
2. 90cm 01/30
3. 120cm 02/30
4. 140cm 00/30
5. 160cm 00/30
Tehtävänannot
Luokat 1-2:
Ratsusi laittaa turbovaihteen päälle radalle päästessään ja puomit kolisevat. Miten selviydytte radasta ja miksi hevosesi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi? Pituus vapaa. Tarinan hauskuus, persoonallisuus ja oikeinkirjoitus ratkaisevat voittajan.
Luokat 3-5:
Radan kolmanneksi viimeisellä esteellä tapahtuu jotakin, joka hätkäyttää ratsuasi. Mitä tapahtuu ja kuinka se vaikuttaa loppurataan? Pituus vapaa. Omaperäisyys, hevosen luonteen esille tuleminen ja oikeinkirjoitus ratkaisevat voittajan.
Luokat 1-2:
Ratsusi laittaa turbovaihteen päälle radalle päästessään ja puomit kolisevat. Miten selviydytte radasta ja miksi hevosesi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi? Pituus vapaa. Tarinan hauskuus, persoonallisuus ja oikeinkirjoitus ratkaisevat voittajan.
Luokat 3-5:
Radan kolmanneksi viimeisellä esteellä tapahtuu jotakin, joka hätkäyttää ratsuasi. Mitä tapahtuu ja kuinka se vaikuttaa loppurataan? Pituus vapaa. Omaperäisyys, hevosen luonteen esille tuleminen ja oikeinkirjoitus ratkaisevat voittajan.
Osallistujat / Tulokset
Luokka 1. 60cm
1. Ponnie (VRL-14761) - Lumon Helmi VH19-027-0001
"Aiemmin aamupäivästä ratsukko oli jo osallistunut Harmony Sporthorsesin kouluratsastuskilpailuihin, mutta nyt oli aika ottaa hevosesta mittaa vielä esteratsastuksen merkeissä. Ponnie silitteli Helmen kaulaa ja rauhoitteli kimeästi hirnuvaa tammaansa. Helmellä oli tullut kamala ikävä Dennistä, joka oli itse kilpaillut viimeisessä kouluratsastusluokassa ja nyt lähtenyt jo takaisin trailerille lastattavaksi. Helmi ei millään voinut ymmärtää, miksi kaveri sai valmistautua kotiin lähtöön, kun tällä oli vielä esteitä ylitettävänä.
Tamma oli verkassa aivan älyttömän laiskalla päällä. Jalat juuri ja juuri nousivat lämmittelyyn tarkoitettujen esteiden yli, eivätkä nämä esteet olleet vielä radalla olevien esteiden korkuisia. Ponnieta alkoi huolettaa ja nainen päätti ottaa esteraipan varulta mukaan. Helmi ei ollut oikeastaan koskaan aiemmin tarvinut kilpailuissa tai kotonakaan treenatessa raippaa, joten Ponnie ihmetteli toden teolla mistä tälläinen etanavaihde oli oikein löytynyt.
Ratsukko kutsuttiin viimein varsinaista rataa hyppimään, ja Ponnie vielä nopeasti kertasi hypättävät esteet mielessään. Helmi ei kiskonut kohti rataa kuten tamma olisi yleensä tehnyt ja Ponnieta alkoi huolestuttaa pääsisikö poni edes tuon kokoisista esteistä ylitse. Nainen hoputti ratsunsa laukalle ja tamma lähti laahaavaan laukkaan. Ponnie hoputteli pohkeella ja maiskutellen Helmeen lisävauhtia, turhaan. Kun ratsukko sai pilliin vihellyksen lähtömerkiksi Ponnie kevyesti läimäisi tammaansa raipalla kaulalle. Siinä vaiheessa nainen tajusi että sen olisi voinut jättää kyllä tekemättä.
Helmi heräsi horroksestaan ja kiihdytti tavalliseen tapaansa reiluun ratalaukkaan. Ratsukko kääntyi kohti ensimmäistä estettä ja tamma polki maasta lisää vauhtia kinttuihinsa. Ponnie piti jo lähes kirjaimellisesti kypärästään kiinni. Jarrut olivat tiessään ja vauhti tuntui vain kasvavan. Ponnien ei auttanut kuin istua kyydissä, ohjata ja tehdä parhaansa pysyäkseen nuoren neidin hypyissä matkassa. Puomit kolisivat ja nainen ei edes kehdannut katsoa olivatko puomit vain kolahtaneet vai tippuneet kannattimilta. Helmi oli ilmeisesti raipan iskusta oivaltanut, että mitä nopeammin rata on suoritettu, sitä nopeammin tamma pääsisi takaisin Denniksen luo ja kotia kohti.
Ponnie käänsi poninsa kohti viimeistä estelinjaa ja nainen pidätti melkein hengitystään, selviäisivätkö he viimeisistä esteistä. Helmi jaksoi nostella jalkansa vielä pariin otteeseen ja sitten olikin luvassa haastavin osuus: Helmen hidastaminen raviin ja käyntiin. Ponnien ei auttanut kuin ohjata nuori tammansa maneesin seinää päin, jolloin tammalta onneksi löytyi kuin löytyikin jarrut. Hieman häpeissään Ponnie poistui kierroksia vetelevän tammansa kanssa radalta. Ainakin yhdestä asiasta Ponnie kuitenkin voisi olla varma: vaikka rata ei ollut kaikista puhtain, oli se ainakin naisen mielestä kaikista nopein!"
Tuomarin kommentti: "Ajan perusteella voittajasta ei voinut erehtyä. Hevosparka ei ymmärtänyt, että täysiä pinkomalla joutuisi vielä palkintojenjakoon!"
1. Ponnie (VRL-14761) - Lumon Helmi VH19-027-0001
"Aiemmin aamupäivästä ratsukko oli jo osallistunut Harmony Sporthorsesin kouluratsastuskilpailuihin, mutta nyt oli aika ottaa hevosesta mittaa vielä esteratsastuksen merkeissä. Ponnie silitteli Helmen kaulaa ja rauhoitteli kimeästi hirnuvaa tammaansa. Helmellä oli tullut kamala ikävä Dennistä, joka oli itse kilpaillut viimeisessä kouluratsastusluokassa ja nyt lähtenyt jo takaisin trailerille lastattavaksi. Helmi ei millään voinut ymmärtää, miksi kaveri sai valmistautua kotiin lähtöön, kun tällä oli vielä esteitä ylitettävänä.
Tamma oli verkassa aivan älyttömän laiskalla päällä. Jalat juuri ja juuri nousivat lämmittelyyn tarkoitettujen esteiden yli, eivätkä nämä esteet olleet vielä radalla olevien esteiden korkuisia. Ponnieta alkoi huolettaa ja nainen päätti ottaa esteraipan varulta mukaan. Helmi ei ollut oikeastaan koskaan aiemmin tarvinut kilpailuissa tai kotonakaan treenatessa raippaa, joten Ponnie ihmetteli toden teolla mistä tälläinen etanavaihde oli oikein löytynyt.
Ratsukko kutsuttiin viimein varsinaista rataa hyppimään, ja Ponnie vielä nopeasti kertasi hypättävät esteet mielessään. Helmi ei kiskonut kohti rataa kuten tamma olisi yleensä tehnyt ja Ponnieta alkoi huolestuttaa pääsisikö poni edes tuon kokoisista esteistä ylitse. Nainen hoputti ratsunsa laukalle ja tamma lähti laahaavaan laukkaan. Ponnie hoputteli pohkeella ja maiskutellen Helmeen lisävauhtia, turhaan. Kun ratsukko sai pilliin vihellyksen lähtömerkiksi Ponnie kevyesti läimäisi tammaansa raipalla kaulalle. Siinä vaiheessa nainen tajusi että sen olisi voinut jättää kyllä tekemättä.
Helmi heräsi horroksestaan ja kiihdytti tavalliseen tapaansa reiluun ratalaukkaan. Ratsukko kääntyi kohti ensimmäistä estettä ja tamma polki maasta lisää vauhtia kinttuihinsa. Ponnie piti jo lähes kirjaimellisesti kypärästään kiinni. Jarrut olivat tiessään ja vauhti tuntui vain kasvavan. Ponnien ei auttanut kuin istua kyydissä, ohjata ja tehdä parhaansa pysyäkseen nuoren neidin hypyissä matkassa. Puomit kolisivat ja nainen ei edes kehdannut katsoa olivatko puomit vain kolahtaneet vai tippuneet kannattimilta. Helmi oli ilmeisesti raipan iskusta oivaltanut, että mitä nopeammin rata on suoritettu, sitä nopeammin tamma pääsisi takaisin Denniksen luo ja kotia kohti.
Ponnie käänsi poninsa kohti viimeistä estelinjaa ja nainen pidätti melkein hengitystään, selviäisivätkö he viimeisistä esteistä. Helmi jaksoi nostella jalkansa vielä pariin otteeseen ja sitten olikin luvassa haastavin osuus: Helmen hidastaminen raviin ja käyntiin. Ponnien ei auttanut kuin ohjata nuori tammansa maneesin seinää päin, jolloin tammalta onneksi löytyi kuin löytyikin jarrut. Hieman häpeissään Ponnie poistui kierroksia vetelevän tammansa kanssa radalta. Ainakin yhdestä asiasta Ponnie kuitenkin voisi olla varma: vaikka rata ei ollut kaikista puhtain, oli se ainakin naisen mielestä kaikista nopein!"
Tuomarin kommentti: "Ajan perusteella voittajasta ei voinut erehtyä. Hevosparka ei ymmärtänyt, että täysiä pinkomalla joutuisi vielä palkintojenjakoon!"
Luokka 2. 90cm
1. Josefina Rosengård (VRL-05265) - Tigraine VH18-031-0286
"Aivan hirveän hyvä idea, Josefina, kehun itseäni. Ihan todella nokkela keksintö startata reikäpäisellä Grannilla vielä kerran yhdeksänkymmenen senttimetrin luokassa. Esteet näyttävät pieniltä ja hevonen puhisee ja pärisee loukkaantuneempana kuin ikinä — ja se on paljon sanottu, kun puhutaan Grannista, joka pahoittaa mielensä kaikesta. Toistan: kaikesta. Sillä hevosella ei ole elämässä mikään koskaan hyvin, ja tämän voin sanoa varmuudella, sillä mä olen sentään omistanut sen siitä saakka, kun tamma oli kolmevuotias.
Siinä ei kuulkaa kimblewickit paljon auta, kun äkäinen ja ylimielisesti risunkokoisiin esteisiin suhtautuva kisakireä tamma pistää melskaten. Häpeän silmät päästäni ja teen tuskallisen hidasta henkistä kuolemaa, kun Granni sanoo piut ja paut pidätteille. Se jyrää kuin komeetta, eikä mulla ole paljon sanavaltaa meidän menoomme, koska mä en totisesti puhu komeettojen kieltä.
Me suoritetaan — ei, me keilataan rata ja poistutaan hiiskaustakaan päästämättä pois yleisön ja tuomariston silmien edestä. Sitten mä alan poruta lohduttomana, ja SILLOIN mun kroonisesti hapannaamainen hevoseni keksii näyttää kamalan tyytyväiseltä elämäänsä.
Kuinka ihanaa. Mun hevoseni lempiharrastus on mun häpäiseminen itkuun saakka."
Tuomarin kommentti: "Hyvin mielenkiintoisen kuuloinen hevonen, jonka kanssa ei varmasti tule tylsää. Noh, olipahan ainakin hyvä aika."
1. Josefina Rosengård (VRL-05265) - Tigraine VH18-031-0286
"Aivan hirveän hyvä idea, Josefina, kehun itseäni. Ihan todella nokkela keksintö startata reikäpäisellä Grannilla vielä kerran yhdeksänkymmenen senttimetrin luokassa. Esteet näyttävät pieniltä ja hevonen puhisee ja pärisee loukkaantuneempana kuin ikinä — ja se on paljon sanottu, kun puhutaan Grannista, joka pahoittaa mielensä kaikesta. Toistan: kaikesta. Sillä hevosella ei ole elämässä mikään koskaan hyvin, ja tämän voin sanoa varmuudella, sillä mä olen sentään omistanut sen siitä saakka, kun tamma oli kolmevuotias.
Siinä ei kuulkaa kimblewickit paljon auta, kun äkäinen ja ylimielisesti risunkokoisiin esteisiin suhtautuva kisakireä tamma pistää melskaten. Häpeän silmät päästäni ja teen tuskallisen hidasta henkistä kuolemaa, kun Granni sanoo piut ja paut pidätteille. Se jyrää kuin komeetta, eikä mulla ole paljon sanavaltaa meidän menoomme, koska mä en totisesti puhu komeettojen kieltä.
Me suoritetaan — ei, me keilataan rata ja poistutaan hiiskaustakaan päästämättä pois yleisön ja tuomariston silmien edestä. Sitten mä alan poruta lohduttomana, ja SILLOIN mun kroonisesti hapannaamainen hevoseni keksii näyttää kamalan tyytyväiseltä elämäänsä.
Kuinka ihanaa. Mun hevoseni lempiharrastus on mun häpäiseminen itkuun saakka."
Tuomarin kommentti: "Hyvin mielenkiintoisen kuuloinen hevonen, jonka kanssa ei varmasti tule tylsää. Noh, olipahan ainakin hyvä aika."
Luokka 3. 120cm
1. Josefina Rosengård (VRL-05265) - Tigraine VH18-031-0286
"Päivän ensimmäinen kilpailusuoritus on jo kaivanut mut niin syvälle häpeän heteikköön, että eipä paljon tunnu missään lähteä debytoimaan metrikahtakymppiä. Me ollaan varmasti jo tehty niin lähtemätön vaikutus — eikä mitenkään hyvässä mielessä — yleisöön, ettei se nyt siitä varmaan paljon huonommaksi muutu, vaikka tehtäisiin mitä.
Ja tehdäänhän me kaikenlaista. Mulla on hassu tunne: ihan kuin joku olisi ohjelmoinut mun hevoseni toimimaan nurinkurisesti. Kun mä teen pidätteen, hevonen nakkelee niskojaan ja pidentää askeltaan; kun mä yritän ratsastaa sitä jalalla eteen, se hypähtelee tarmokkaasti melkein paikallaan; kun mä haluan sen odottavan vielä yhden askeleen, se roiskaisee hyppyyn hervottoman kaukaa, koska kyllähän se nyt sentään tietää minua paremmin, miten esteitä hypätään. Rataa on ylettömän vaikea ratsastaa. Omapäinen Granni ei ole tavallisestikaan miellyttävin mahdollinen ratsu, mutta nyt meno on luokatonta.
Kolmanneksi viimeisellä esteellä musta loppuu puhti. Mä luovutan, enkä mä jaksa enää edes hävetä. Mä nauran hysteerisenä ja hellitän pois kaiken tuntuman, jota mulla on hevoseen ollut. Menköön loppu miten menee, muuhun en enää kykene.
Mun yltiöitsevarma hevoseni hämmentyy. Sen korvat heilahtavat, kun tuntuma ei hypyn jälkeen palaudukaan enkä mä yritä viestiä sille, missä tahdissa sen pitäisi seuraavaa estettä lähestyä (ja missä tahdissa se ei niin ollen missään nimessä suostu estettä lähestymään). Kokeilevasti se kiihdyttää vauhtiaan, ja sitten se jarruttaa ja jää... kuuntelemaan mua?
Uskomatonta.
Mä ryhdistäydyn ja annan aistejani uskomatta hevoselleni apuja. Se tekee urputtamatta niin kuin mä pyydän. Öö! Tilanne on niin kertakaikkisen vieras, että mä menen hetkeksi aivan puihin ja olen vähällä ratsastaa ohi seuraavasta esteestä. Viime hetkellä mä korjaan meidän linjaa, ja jalustin tolppaa vasten kolahtaen me huristellaan kohti viimeistä estettä.
Kolahdus on riittänyt muistuttamaan Grannia siitä, etten mä tosiaankaan ole pätevä ohjaamaan Hänen Korkealentoista Estekuningatartaan. Viimeiselle esteelle painellaan täsmälleen sellaista haipakkaa kuin hevoselle sopii, mutta mä olen helpottunut ja tyytyväinen rataan kahdesta syystä:
1) Meillä oli hetkemme.
2) Me selvittiin hengissä maaliin saakka. Hip hurraa!"
Tuomarin kommentti: "Kukaan ei olisi radan alussa uskonut, että tämän ratsun saisi kuuntelemaan tekemättä mitään. Ehkäpä avain tamman ratsastukseen onkin kyydissä roikkuminen?"
2. Disa (VRL-03335) - Karkadann VH16-012-0382
"Pusersin nihkeän ratsuni liikenteeseen, kun saimme tuomarilta luvan lähtöön. Etanavauhtia eteenpäin laukannut Karo ei ollut tänään järin motivoitunut työntekoon. Esteradan korkeus on vanhalle konkarille lälly, mutta ongelmana oli enemmänkin kammottavan hitaat siirtymiset esteeltä toiselle. Ori meni flegmaattisuudestaan huolimatta kaikesta kyllä yli, joten mitään suurempaa huolta minulla ei ollut. Naama irvessä hoputtamisella sain kuitenkin vain itseni hapoille, joten jotain täytyi keksiä. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tultaessa päätin laittaa Karoon vipinää, joten kaarsin reittivaihtoehdolle B, jonka olin radan kävelyssä tainnut tuomita hevoselleni vähän liian tiukaksi. Kaasu pohjaan ja kaarrosta kohti sutien! Seuraava este tuli kuin tulikin liian nopeasti eteen. Viimeistään sillä hetkellä Karo heräsi unesta. Rehti ori ei edes harkinnut kieltämistä, vaan teki sellaisen kenguruloikan että oksat pois. Fysiikan lait oli yllättää minut pahemman kerran, mutta pysyin kuin ihmeen kaupalla satulassa, vaikka toinen jalustin lähti rytäkässä omille teilleen. Vapaana heilunut jalustin kopisi orin kylkeä vasten, tahdittaen vauhtia minun puolestani. Nyt viimeistään Karo oli herännyt talviunilta ja laittoi töppöstä toisen eteen. Keikuin kyydissä parhaani mukaan, onneksi pari viimeistä estettä oli kohtuullisen hyvien reittien varrella ja tehtäväkseni jäi vain vähän ohjata ja pysytellä kyydissä. Kiitettävällä esteälyllä paiskattu ori ei minun onneksi enää toistanut jättiloikkaansa, kun se pääsi ponnistamaan hyviltä paikoilta. Maaliviivan ylitettyämme taputin kiitokseksi opetusmestariani, mutta mietin myös, kumpi tässä opettaa kumpaa."
Tuomarin kommentti: "Hevosesta kuoriutui kuin kuoriutuikin estekilpailuille tavallisempi vauhtihirmu. Ehdottomasti opetusmestari - mutta esteratsastuksen vai mitä kummallisimmissa loikissa mukana pysymisen?"
1. Josefina Rosengård (VRL-05265) - Tigraine VH18-031-0286
"Päivän ensimmäinen kilpailusuoritus on jo kaivanut mut niin syvälle häpeän heteikköön, että eipä paljon tunnu missään lähteä debytoimaan metrikahtakymppiä. Me ollaan varmasti jo tehty niin lähtemätön vaikutus — eikä mitenkään hyvässä mielessä — yleisöön, ettei se nyt siitä varmaan paljon huonommaksi muutu, vaikka tehtäisiin mitä.
Ja tehdäänhän me kaikenlaista. Mulla on hassu tunne: ihan kuin joku olisi ohjelmoinut mun hevoseni toimimaan nurinkurisesti. Kun mä teen pidätteen, hevonen nakkelee niskojaan ja pidentää askeltaan; kun mä yritän ratsastaa sitä jalalla eteen, se hypähtelee tarmokkaasti melkein paikallaan; kun mä haluan sen odottavan vielä yhden askeleen, se roiskaisee hyppyyn hervottoman kaukaa, koska kyllähän se nyt sentään tietää minua paremmin, miten esteitä hypätään. Rataa on ylettömän vaikea ratsastaa. Omapäinen Granni ei ole tavallisestikaan miellyttävin mahdollinen ratsu, mutta nyt meno on luokatonta.
Kolmanneksi viimeisellä esteellä musta loppuu puhti. Mä luovutan, enkä mä jaksa enää edes hävetä. Mä nauran hysteerisenä ja hellitän pois kaiken tuntuman, jota mulla on hevoseen ollut. Menköön loppu miten menee, muuhun en enää kykene.
Mun yltiöitsevarma hevoseni hämmentyy. Sen korvat heilahtavat, kun tuntuma ei hypyn jälkeen palaudukaan enkä mä yritä viestiä sille, missä tahdissa sen pitäisi seuraavaa estettä lähestyä (ja missä tahdissa se ei niin ollen missään nimessä suostu estettä lähestymään). Kokeilevasti se kiihdyttää vauhtiaan, ja sitten se jarruttaa ja jää... kuuntelemaan mua?
Uskomatonta.
Mä ryhdistäydyn ja annan aistejani uskomatta hevoselleni apuja. Se tekee urputtamatta niin kuin mä pyydän. Öö! Tilanne on niin kertakaikkisen vieras, että mä menen hetkeksi aivan puihin ja olen vähällä ratsastaa ohi seuraavasta esteestä. Viime hetkellä mä korjaan meidän linjaa, ja jalustin tolppaa vasten kolahtaen me huristellaan kohti viimeistä estettä.
Kolahdus on riittänyt muistuttamaan Grannia siitä, etten mä tosiaankaan ole pätevä ohjaamaan Hänen Korkealentoista Estekuningatartaan. Viimeiselle esteelle painellaan täsmälleen sellaista haipakkaa kuin hevoselle sopii, mutta mä olen helpottunut ja tyytyväinen rataan kahdesta syystä:
1) Meillä oli hetkemme.
2) Me selvittiin hengissä maaliin saakka. Hip hurraa!"
Tuomarin kommentti: "Kukaan ei olisi radan alussa uskonut, että tämän ratsun saisi kuuntelemaan tekemättä mitään. Ehkäpä avain tamman ratsastukseen onkin kyydissä roikkuminen?"
2. Disa (VRL-03335) - Karkadann VH16-012-0382
"Pusersin nihkeän ratsuni liikenteeseen, kun saimme tuomarilta luvan lähtöön. Etanavauhtia eteenpäin laukannut Karo ei ollut tänään järin motivoitunut työntekoon. Esteradan korkeus on vanhalle konkarille lälly, mutta ongelmana oli enemmänkin kammottavan hitaat siirtymiset esteeltä toiselle. Ori meni flegmaattisuudestaan huolimatta kaikesta kyllä yli, joten mitään suurempaa huolta minulla ei ollut. Naama irvessä hoputtamisella sain kuitenkin vain itseni hapoille, joten jotain täytyi keksiä. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tultaessa päätin laittaa Karoon vipinää, joten kaarsin reittivaihtoehdolle B, jonka olin radan kävelyssä tainnut tuomita hevoselleni vähän liian tiukaksi. Kaasu pohjaan ja kaarrosta kohti sutien! Seuraava este tuli kuin tulikin liian nopeasti eteen. Viimeistään sillä hetkellä Karo heräsi unesta. Rehti ori ei edes harkinnut kieltämistä, vaan teki sellaisen kenguruloikan että oksat pois. Fysiikan lait oli yllättää minut pahemman kerran, mutta pysyin kuin ihmeen kaupalla satulassa, vaikka toinen jalustin lähti rytäkässä omille teilleen. Vapaana heilunut jalustin kopisi orin kylkeä vasten, tahdittaen vauhtia minun puolestani. Nyt viimeistään Karo oli herännyt talviunilta ja laittoi töppöstä toisen eteen. Keikuin kyydissä parhaani mukaan, onneksi pari viimeistä estettä oli kohtuullisen hyvien reittien varrella ja tehtäväkseni jäi vain vähän ohjata ja pysytellä kyydissä. Kiitettävällä esteälyllä paiskattu ori ei minun onneksi enää toistanut jättiloikkaansa, kun se pääsi ponnistamaan hyviltä paikoilta. Maaliviivan ylitettyämme taputin kiitokseksi opetusmestariani, mutta mietin myös, kumpi tässä opettaa kumpaa."
Tuomarin kommentti: "Hevosesta kuoriutui kuin kuoriutuikin estekilpailuille tavallisempi vauhtihirmu. Ehdottomasti opetusmestari - mutta esteratsastuksen vai mitä kummallisimmissa loikissa mukana pysymisen?"
Luokka 4. 140cm
Ei järjestetty
Ei järjestetty
Luokka 5. 160cm
Ei järjestetty
Ei järjestetty