Can't Deny It
"Cara"
englannin täysiveritamma, 165cm
syntyi 01.12.2014 (14v)
lopetettu 08.06.2017 jalkavaivojen takia
maahantuoja Amy, VRL-10961
"Cara"
englannin täysiveritamma, 165cm
syntyi 01.12.2014 (14v)
lopetettu 08.06.2017 jalkavaivojen takia
maahantuoja Amy, VRL-10961
Luonnekuvaus
Can't Deny It, tutummin "Cara", oli kiltti ja hyväkäytöksinen tamma. Sen rauhallinen katsekin jo kertoi, ettei se koskaan ollut ilkeä kenellekkään tahallaan. Se totteli yleensä aina käsittelijänsä pyyntöjä, oli kyse sitten hoitajasta, taluttajasta, ratsastajasta tai kenestä vaan. Silläkin oli huonoja päiviä, mutta silloinkaan se ei hyppinyt silmille vaikka vähän vihainen saattoi ollakin. Hoitaessa Cara seisoi aina aloillaan kärsivällisesti. Mahan alta harjauksesta se ei pitänyt, mutta silloinkaan se ei uskaltanut purra tai potkaista. Se antoi hoitajan kiertää sen toiselle puolelle vaikka mahan alta. Cara oli kevyt ja mukava ratsastaa, sillä se halusi aina miellyttää ratsastajaa parhaansa mukaan. Laukkaradalle päästessään se kuumui, joskus paljonkin, mutta ei yleensä koskaan lähtenyt kokonaan käsistä. Cara oli mestari keksimään omia pelonkohteita ympäristöstä, mutta koskaan se ei koskaan pelännyt mitään, minkä voisi luulla pelottavan hevosta. Ehkä sillä oli kuudes aisti, jonka avulla se näki pieniä vihreitä miehiä nurkissa?
Sukutaulu
i. Take it Easy evm xx-o, m, 167cm e. Feels Like Love evm xx-t, rn, 164cm |
ii. Kryptonite evm
xx-o, m, 168cm ie. Femira evm xx-t, m, 166cm ei. Stranger Danger evm xx-o, rn, 167cm ee. Flaming Heart evm xx-t, rn, 165cm |
iii. Riverside evm
iie. Arcada xx evm iei. After Dark evm iee. Dream On evm eii. Too Cool evm eie. Anziyan evm eei. Figure eight evm eee. Daya's evm |
Jälkeläiset
o. Chinoris xx, s. 01.07.2016, i. Chimera xx
Kilpailukalenteri
taso G3
17.12.2015 maiden (10f, hiekka) 02/08 (4,800€)
23.12.2015 maiden (10f, hiekka) 01/05 (8,000€)
25.06.2016 allowance (6f, hiekka) 01/05 (20,000€)
13.09.2016 G3 (6f, hiekka) 02/06 (36,000€)
16.10.2016 G3 (6f, nurmi) 01/05 (60,000€)
23.12.2015 maiden (10f, hiekka) 01/05 (8,000€)
25.06.2016 allowance (6f, hiekka) 01/05 (20,000€)
13.09.2016 G3 (6f, hiekka) 02/06 (36,000€)
16.10.2016 G3 (6f, nurmi) 01/05 (60,000€)
voittanut yhteensä 128,800€
Päiväkirja
12.12.2015 kirjoittanut Amy
On kaunis lauantai-aamu. Talutan Karaa kohti pihalla odottavaa traileria. Käännyn katsomaan hevosta kävellessäni, ja tarkistan että sillä on varmasti kuljetussuojat ja että sen ohuen loimen kaikki soljet ovat kiinni. Talutan Karan traileriin ja tällä kertaa se tulee sisään perässäni kiltisti. Kiinnitän sen etupuomiin ja varmistan, että se saa syötyä heinäverkosta, vaikka matka lyhyt onkin. Avustajakseni mukaan lähtenyt Emilie on jo sulkenut lastaussillan, joten minun tehtäväkseni jäi enää vain sulkea sivuovi ja hypätä auton rattiin. Olemme matkalla läheiselle laukkatilalle, jonka harjoituskenttää olemme saaneet luvan käyttää. Harmonyssä meillä ei ole minkäänlaista laukkarataa, vaikka meiltä yksi laukkahevonen löytyykin.
Pian saavummekin jo perille ja peruutan trailerin tallipihan reunaan, jossa se ei ole kenenkään tiellä. Koska on jo myöhäinen aamu, tallin omat treenattavat on jo ratsastettu ja piha on hiljainen. Otamme Emilien kanssa Karan ulos trailerista ja varustamme sen. Noin 15 minuutin päästä olen jo hevosen selässä menossa kohti lyhyttä maastoreittiä. Sillä aikaa kun kävelytin Karaa maastossa, Emilie meni etsimään hyvää kohtaa laukkaradan varrelta, josta ottaa aikaa ja seurata meitä. Kara käyttäytyi nuoresta iästään huolimatta maastolenkillä erittäin fiksusti, ei säikkynyt mitään ja pysyi hallinnassa koko ajan. Otin lenkillä myös pätkän ravia, jotta Karan lihakset lämpenisivät varmasti ja vammoilta vältyttäisiin.
Palatessamme takaisin tilalle ja suunnatessamme kohti laukkarataa, se kuitenkin "syttyi". Tulimme portista radalle piaffe-passage-laukka-sekoitusta ja jouduin tekemään tosissani töitä, ettei Kara sännännyt radalle täydessä laukassa. Nostin laukan radan ulkoreunalle, ja yritin pitää innoissaan eteenpäin laukkaavaa Karaa hallinnassani. Puolen kierroksen jälkeen se malttoi rauhoittua vähän, mutta kun kokonaisen kierroksen jälkeen siirryimme radan sisäreunalle, se innostui taas. Oikeastaan se ei edes haitannut, sillä liika rauhassa laukkaaminen olisi vain turhauttanut ja väsyttänyt nuorta hevosta, jolloin se ei olisi enää jaksanut laukata täysillä.
Kiidimme Karan kanssa eteenpäin radalla, en nähnyt oikeastaan mitään selvästi ja tuuli puhalsi päin kasvojani niin, että silmistäni valui vettä. Menimme kovempaa kuin mikään puoliverisistäni ikinä pystyisi laukkaamaan, eikä Kara edes laukannut vielä täysillä. Kolmannen kierroksen alkaessa pyysin Karalta lisää vauhtia, ja se vastasi apuihin innokkaasti, vaikka sen kaula jo hikosi. Etenimme radalla vielä entistäkin kovempaa vauhtia, en edes pystynyt laskemaan laukka-askelia nopean tahdin takia. Loppusuoran lähestyessä patistin Karaa vielä eteenpäin, ja loppukierroksen laukkasimme niin kovaa kuin hevosesta lähti. Radalle tehdyn "maalilinjan" jälkeen minulla olikin taas täysi työ saada hevonen rauhoittumaan, vaikka se olikin jo hiestä märkä.
Lähes kierroksen jälkeen sain Karan laukan hidastettua normaaliin vauhtiin, ja lopulta raviin. Annoin sen ravata hetken ja ohjasin sen samalla radan ulkoreunalle. Kun tulimme kohdalle, jossa Emilie oli, hän hyppäsi aidan yli samalla kun jarrutin Karan käyntiin. Kävelimme ainakin kierroksen verran loppukäyntejä - tai aluksi me kävelimme ja Emilie juoksi perässä, mutta lopuksi Kara malttoi kävellä taas normaalia, rauhallista tahtia. Käyntien jälkeen menimme takaisin tallpihalle, ja tilan omistaja tuli kertomaan kuinka hän oli nähnyt meidät radalla. Hän sanoi myös, että voisimme käyttää heidän tallinsa pesupaikkaa hevosen huuhteluun. Hyppäsin alas selästä ja Emilie otti Karan satulan sekä suojat pois, jonka jälkeen vein hevosen pesupaikalle. Huuhtelin Karan kokonaan viileällä vedellä, kuivasin sen hikiviilan ja ison pyyhkeen avulla ja lopuksi heitin sille Emilien tuoman ohuen loimen päälle. Trailerin luona laitoimme sille vielä kuljetussuojat, jonka jälkeen kiitimme omistajaa radan lainasta ja lähdimme kohti kotia.
Pian saavummekin jo perille ja peruutan trailerin tallipihan reunaan, jossa se ei ole kenenkään tiellä. Koska on jo myöhäinen aamu, tallin omat treenattavat on jo ratsastettu ja piha on hiljainen. Otamme Emilien kanssa Karan ulos trailerista ja varustamme sen. Noin 15 minuutin päästä olen jo hevosen selässä menossa kohti lyhyttä maastoreittiä. Sillä aikaa kun kävelytin Karaa maastossa, Emilie meni etsimään hyvää kohtaa laukkaradan varrelta, josta ottaa aikaa ja seurata meitä. Kara käyttäytyi nuoresta iästään huolimatta maastolenkillä erittäin fiksusti, ei säikkynyt mitään ja pysyi hallinnassa koko ajan. Otin lenkillä myös pätkän ravia, jotta Karan lihakset lämpenisivät varmasti ja vammoilta vältyttäisiin.
Palatessamme takaisin tilalle ja suunnatessamme kohti laukkarataa, se kuitenkin "syttyi". Tulimme portista radalle piaffe-passage-laukka-sekoitusta ja jouduin tekemään tosissani töitä, ettei Kara sännännyt radalle täydessä laukassa. Nostin laukan radan ulkoreunalle, ja yritin pitää innoissaan eteenpäin laukkaavaa Karaa hallinnassani. Puolen kierroksen jälkeen se malttoi rauhoittua vähän, mutta kun kokonaisen kierroksen jälkeen siirryimme radan sisäreunalle, se innostui taas. Oikeastaan se ei edes haitannut, sillä liika rauhassa laukkaaminen olisi vain turhauttanut ja väsyttänyt nuorta hevosta, jolloin se ei olisi enää jaksanut laukata täysillä.
Kiidimme Karan kanssa eteenpäin radalla, en nähnyt oikeastaan mitään selvästi ja tuuli puhalsi päin kasvojani niin, että silmistäni valui vettä. Menimme kovempaa kuin mikään puoliverisistäni ikinä pystyisi laukkaamaan, eikä Kara edes laukannut vielä täysillä. Kolmannen kierroksen alkaessa pyysin Karalta lisää vauhtia, ja se vastasi apuihin innokkaasti, vaikka sen kaula jo hikosi. Etenimme radalla vielä entistäkin kovempaa vauhtia, en edes pystynyt laskemaan laukka-askelia nopean tahdin takia. Loppusuoran lähestyessä patistin Karaa vielä eteenpäin, ja loppukierroksen laukkasimme niin kovaa kuin hevosesta lähti. Radalle tehdyn "maalilinjan" jälkeen minulla olikin taas täysi työ saada hevonen rauhoittumaan, vaikka se olikin jo hiestä märkä.
Lähes kierroksen jälkeen sain Karan laukan hidastettua normaaliin vauhtiin, ja lopulta raviin. Annoin sen ravata hetken ja ohjasin sen samalla radan ulkoreunalle. Kun tulimme kohdalle, jossa Emilie oli, hän hyppäsi aidan yli samalla kun jarrutin Karan käyntiin. Kävelimme ainakin kierroksen verran loppukäyntejä - tai aluksi me kävelimme ja Emilie juoksi perässä, mutta lopuksi Kara malttoi kävellä taas normaalia, rauhallista tahtia. Käyntien jälkeen menimme takaisin tallpihalle, ja tilan omistaja tuli kertomaan kuinka hän oli nähnyt meidät radalla. Hän sanoi myös, että voisimme käyttää heidän tallinsa pesupaikkaa hevosen huuhteluun. Hyppäsin alas selästä ja Emilie otti Karan satulan sekä suojat pois, jonka jälkeen vein hevosen pesupaikalle. Huuhtelin Karan kokonaan viileällä vedellä, kuivasin sen hikiviilan ja ison pyyhkeen avulla ja lopuksi heitin sille Emilien tuoman ohuen loimen päälle. Trailerin luona laitoimme sille vielä kuljetussuojat, jonka jälkeen kiitimme omistajaa radan lainasta ja lähdimme kohti kotia.